Jepjep, viimeksi kun kirjoteltiin tänne, oltiin vielä Virossa.
Halusin vielä hieman tarkemmin kertoa omasta taideprokkiksesta ja taidekerhosta. Tää nyt jäi hitusen myöhäseksi, koska kotiin paluu on vienny kaiken ajan niin ystävien kanssa olemisella sekä kouluhommiin pääsemisen merkeissä..
Noniin. Siis mulla oli Lille majassa, joka viikko maanantaisin taidekerho. Jossa sitten tehtiin yleensä maalaamisesta piirtämiseen tai askarteluun. Mitän kovin vaikeaa tai hurjaa ei tehty, koska pääasiassa kerhoon osallistui n. 7-10 vuotiaita lapsia. Tai sitten ei ketään.
Vaikka kuinka yritettiin mainostaa (okei, olis voinu ehkä hiukan enemmän yrittää), niin ei sinne kyllä mitän yleisöryntäystä tullu. Varmaan viimeiset puol kuukautta siellä kävi säännöllisesti yksi tyttö. Loma-ajan taidekerho taas oli aivan eri asia. Siinä sain jopa vanhemmille lapsille ohjata maalaamista ja askartelua. Olin niiiin iloinen tästä kokemuksesta, koska olin melko pettynyt viikkottaiseen taidekerhoon ja se vasta masensi mua entisestään ja eipä mulla motivaatiota sitten ollutkaan.
Onneksi sitten avasinkin suun kerran ja valitin Arielalle, kuinka epämotivoivaa toi kerho mulle on. Kuinka pakkopullaa se oli. Ja kerroin yhden mun ideoista ääneen. Ilman Arielaa se ei olis onnistunut.. meikän taidepeojekti siis. Ariela osas olla niin ihanan kannustava, kun mä pakokauhusena sanoin etten uskalla. Ja jälkeenpäin olin kyl niin ylpee mun ryhmästä.
Ideana siis oli, että mainostettiin kyseistä projektia ja saatiinkin 3-4 ihmisitä. Ariela ja työkaverimme D osallistu myös, joten meitä oli mukavan kokoinen porukka. Ekalla kerralla tehtiin yhteisötaidetta. Maalattiin tunteita ja fiiliksiä siinä hetkessä. Ja kaikki siis maalasi isoa yhteistä työtä.
Tokalla kerralla maalattiin omakuvia sillä tyylillä kun itse halusi. Kolmannella kerralla sitte maalattiin musiikin inspiroimana ja vikaks oli viel yks yhteistyö, jossa aiheena oli keväinen Tartto.
Meitin vikana työpäivänä oli sitten näyttelyn avajaiset ja Lille majan johtaja innostu panostamaan tarjoiluun yms. Se oli kyl tosi mahtavaa. Aika sählinkiähän se päivä ja järkkäys oli, mutta siitäkin selvittiin : )
Kuvia on Arielalla ja toivotaan, että niitäkin sais ehkä tänne tai naamakirjaan vähintään.
Mut voin sanoo, et kyllä oli mielenkiintonen prosessi. Opin paljon ja pystyn nyt varmasti Suomessakin järkätä kyseisen tyylisiä projekteja.
-Tea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti