Viimesiä viedäääääääääääään !

Huh !

Vika kokonainen viikko melkein jo lopuillaan. Paljon on taas ehtiny tapahtua.

Muuten on menny aika peruskaavalla työt. Oltiin kahella muulla nuorisotalolla tutustumassa. Tähe noorteklubilla sekä Anne noortekeskuksessa. Täällä Tartossa on siis kaiken kaikkiaan neljä eri nuorisotaloa. Ja ne kaikki on keskittynyt hieman erilaisiin tavoitteisiin tai toimintoihin. Lille maja on keskittynyt luovaan toimintaan ja eritoten teatteriin, Annessa on vahvana mediapajatoiminta, esim. valokuvaus, Tähellä on paljon tanssiin liittyvää toimintaa ja Skeittihallilla on extreme-urheilu. Skeittihalli on ainoa, jossa ei olla käyty.

Täheen mentiin yhtenä perjantaina ja kun saavuttiin, niin saatiin pieni paikkojen esittelykierros. Pieni, koska Tähe oli aika pieni nuorisotalo. Se käsitti työntekijöiden toimiston, pelihuoneen, telkkarihuoneen, askarteluhuoneen ja vessat. Alakerrassa oli tanssisali. Oltiin kuultu, että Tähessä tulee olemaan nuorten kanssa järjestettävä keskustelu ja ryhmätyö. Sen aiheena oli "We love Estonia". Oltiin siis mietitty hieman johdattelevia kysymyksiä keskustelun avuksi.

Aivan aluksi yksi työntekijöistä tutustutti meidät kahteen nuoreen ja pelattiinkin heidän kanssa korttia. Opettivat jonkin venäläisen korttipeli, jota itekin olen pelannu, mut ihan eri nimellä. Vaikka aluksi nuoret oli hieman varautuneita, kun joutuvat puhuu meitin kanssa enkkua, niin heti kun lämpesivät ja huomasi, ettei mekään mitän experttejä tossa puhumisessa olla, he puhu meitin kanssa paljo innokkaammin.

Korttipelien jälkeen sitten pelattiin hieman pöytäjalkapalloa ja kyseltiin kaikenlaista Tähestä. Se ilta oli kuulemma tavallista hiljaisempi ja sen kyllä huomasi. Nuoria oli vain muutama. Ja meidän keskustelua ja ryhmätyötä ei edes käyty ollenkaan. Jäi vähän halju olo käynnistä, koska kaikki oli vähän kysymysmerkkiä, mutta kivaa oli. Oli hauska tutustua uusiin ihmisiin ! Jos kiinnostaa vilasta nettisivuja niiin kliklikkk

Kiitoskortti Annesta

 Anne noortekeskuksessa oltiin sitten yksi keskiviikko. Meidän toimintanamme siellä oli tehdä suomalaista pannukakkua. Aluksi tavattiin Annen työntekijä E ja hän näytti hieman paikkoja ja kertoi toiminnasta ja muista meiningeistä. Anne käsittää suuren huoneen, jossa mahtuu olemaan yhden henkilön toimisto, konsolipelit, pingis, pöytäjalkapallo, sohvat... jne. Erillinen huone oli sitten varattu tietokone-huoneeksi, jossa oli myös yks yhden ihmisen toimisto. Keittiö oli pienen pieni nurkkaus. Annen kanssa samassa rakennuksessa toimii mediastudio-tyylinen tila, jossa voi tehdä itse elokuvia, valokuvata yms yms. Annella on mediateemasia työpajojakin. 

Annessa saatiin aluun hengailla ja yrittää tutustua nuoriin. Osa lapsista oli venäläisiä, koska kyseisellä alueella (Annelinn) on paljon venäläisiä perheitä. Nuoret olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi virolaisia ja puhuivat hyvin rohkeasti englantia meitin kanssa. 

Tehtiin kahden ryhmän kanssa pannukakkua ja prosessi oli hauska. Toivotaan, että nuorillakin oli hauskaa. Toiminta toteutettiin niin, että ainekset ja tarvikkeet olivat valmiina pöydällä ja reseptit (englanniksi) luovutettiin ryhmille. Nuoret pääsivät itse porukassa miettimään, kuinka selvitä kokkaamisesta. Onneksi tärkeintä kuitenkin oli yhdessäolo, eikä lopputulos (vaikka ruokakin on todella jeeees !). Tämä tilanne sai mut tajuamaan vieläkin paremmin, että haluun työskennellä erityisesti nuorten kanssa.

Lopuksi vielä hengailtiin ja pelattiin kahden tytön kanssa Just Dance-peliä. Työntekijä E antoi ennen meitin lähtöä kiitos-lahjat. Saatiin teetä, karkkia ja ihanat kortit, joihin nuoret oli kirjoittanu nimensä. Se oli niin ihana ele, että hymyilin koko loppuillan.

Synttärikukat !

Jos kiinnostaa nähä kuvia meitin kokkaamisesta, niin löydätte ne Annen naamakirja-kansiosta tästä !

Mitäs muuta..

Viime viikko meni lasten ja nuorten lomaviikon toiminnan järkkäämisessä ja toteuttamisessa. Yleensä meillä on viikolla klo 14-19 töitä, mutta viime viikko meni klo 10-18. Meillä oli joka päivä taidekerho, kokkauskerho, näytelmäharkkoja sekä labyrinttiteatteria. Viikko oli mielenkiintonen ja tosi raskas. Kokkauskerho vei kaikista eniten energiaa, koska pienessä nuortenhuoneessa/keittiössä ei ihan ole tilaa kaikille niille 30 lapselle, jotka haluaa kokata ja saada aikuisten ohjaajien huomiota. Noh, onneks siitäkin selvittiin. Tiistaina kokkikerhossa oli meitin päivä ja tehtiin lasten kanssa makaroonilaatikkoa sekä hedelmäsalaattia. Taidekerhotkin meni jees, siellä oli yleensä muutamia lapsia/nuoria, joten ne oli hieman rauhallisempia.


Perjantaina oltiinkin todella väsyneitä ja Arielaan iski flunssa eikä se lauantaina päässyt mun, D:n ja K:n kanssa juhlimaan mun synttäreitä. Synttäritkin meni ihan hurjan mukavasti. Tein aamulla suklaa-juustokakun ja maisteltiin sitä kahvin kera aivan ekaksi. Sen jälkeen D:n kanssa käytiin shoppailemassa ja hakemassa meitin perjantaivakkarista eli Metrosta ruokaa. Illalla totta kai käytiin myös katsastamassa Tarton yöelämää D:n ja K:n kanssa.

Randomkuva loppuun meikän seinästä melkein kolmen kuukauden jälkee. Tossa ei oo ees kaikki koristukset.

Terkuin, Tea

Pikku-Arielan ja pikku-Tean seikkailu

Olipa kerran pikku-Ariela ja vielä pikkuisempi pikku-Tea. Eräänä päivänä pikku-Ariela ja pikkupätkä-Tea päättivät lähteä tiedekeskus Ahhaaseen. Tiedekeskus oli hurjan iso ja jännittävä paikka pikku-Arielalle ja pikkupiiperö-Tealle. Toverukset eivät olleet koskaan aiemmin olleet missään niin hullunkurisessa talossa.

Aluksi pikku-Ariela ja pikkuruinen Tea katselivat varovasti ympärilleen Ahhaassa. Heidän oli kovin vaikea päättää, mihin suuntaan heidän tulisi mennä. Sitten he huomasivat kiinnostavan peilisokkelon, jota he päättivät tarkastella tarkemmin. Peilisokkelossa tytöt olivat vähällä törmätä peiliin ja jättää nenänsä jäljet siihen. Onneksi niin ei käynyt.

Peilisokkelosta tiensä ulos löydettyään ystäväiset huomasivat kauniin akvaarion. Arvatkaa, ketkä he löysivät sieltä pulikoimasta? No, Nemon ja Doran tietysti. Nemosta ja Dorasta oli tullut tosi ujoja. Pikku-Ariela ei meinannut saada heistä valokuvaa ollenkaan, mutta onneksi Nemo ja Dora tulivat lopulta näyttäytymään kameralle. Nemo ja Dora kehottivat pikku-Arielaa ja pikkupikku-Teaa suuntaamaan suihkulähteen luokse. Kalat kertoivat, että tytöt saattaisivat yllättyä suihkulähteestä. Suihkulähde oli taikalähde. Niinpä yhdessä tuumin ystävykset lähtivät katsomaan taikalähdettä.

Voi hurja miten taianomainen suihkulähde oli. Vettä juoksenteli ympäri ja ämpäri. Ropelleja pyöri siellä ja täällä. Vipuja vetelemällä ja nappeja painamalla pikku-Ariela ja pikkiriikkinen Tea viettivät muutaman tovin suihkulähteen lumoissa. Pian neitokaisille tuli kuitenkin nälkä, joten he lähtivät etsimään ruokaa.

”Haa! Tuolla on ruokaa”, pikkufiksu-Tea huudahti. ”Hui hirvitys, miten jonkun käsi on tuonne joutunut”, pikku-ihmiset ihmettelivät. Ruoka ei ollutkaan oikeaa ruokaa, vaan kaikki olikin vain tyhmää pilaa. Pikkuruipelo-Tealla ja pikku-Arielalla ei ollutkaan yhtäkkiä enää nälkä.

Sitten pikkunokkela-Tea halusi ajaa oikealla autolla. Pikku-Ariela tiesi, että auto oli sähköauto. Pikkupikkupikku-Tea hurjasteli autolla ja pikku-Arielaa vähän pelotti. Liikenteessä oli hirveästi pällejä kuskeja. Pikku-Tean piti vähän ojentaa heitä. Pikkupätkä-Tea oli tosi hyvä kuski. Pikkunäppärä-Tea teki taskuperuutuksen Superhissin viereen.

Superhissi vei ystäväiset maan uumeniin. Tutun näköiset tiedemiehet puhuivat viroa ja pikku-Arielasta ja pikkuhurjapää-Teasta tuntui siltä kuin happi loppuisi. Hissi rämisi ja römisi. Onneksi Superhissi palasi pian maan pinnalle. ”Tuonne ei mennä enää ikinä”, pikku-Ariela virkkoi.

”Tulkaa tänne, tulkaa tänne”, joku huuteli pikku-Arielalle ja pikkuhöpönassu-Tealle. Turistikojun leluthan ne tyttärille huutelivat. Hullun kiilto silmissä pikku-Ariela ja pikkurohmu-Tea juoksivat myymälään. Myymälästä pikkuinen Tea osti tuliaisia.

Lopuksi pikku-Ariela ja pikku-Tea löysivät vihdoin ja viimein paikan, jossa syödä. Syöminen oli vähän hankalaa pikku-Arielalle ja vielä pikkuisemmalle Tealle. Astiat ja huonekalut olivat vähän liian isoja, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen pituinen se.

Reissussa reissuun

Saimme töistä muutaman päivän loman, joten päätimme vähän katsella ympärillemme ja matkustella Virossa. Matkamme kulki Tartosta Saarenmaahan Kuressaareen ja Kuressaaresta Viljandiin. Tällaiselta matkamme näytti ja kuulosti:

12,60 € KUUDEN tunnin bussimatkasta. Tääh? Tällaista ei tapahdu Suomessa. Kuusi tuntia bussissa ja matkaan sisältyy veden ylitys laivalla, ja noin halvalla pääsee. Aikas coolia.

 Kuressaaressa meitä ilahduttivat monet mukavat kahvilat ja hostellin hupsu vanha mummeli, joka luuli meitä saksalaisiksi. Nainen puhui käsittämättömän nopeasti saksaa.  Kaikkien pettymykseksi joudun paljastamaan, ettei kuvassa ole hostelliamme eikä höperöä mummelia.

Kuressaari on kyllä aika tuulinen ja hiljainen mesta talvella. Semmoinen fiilis, että kesäaikaan kaupungissa on paljon enemmän koettavaa ja nähtävää.

Tea säikytteli sillan peikkoa ihan varmuuden vuoksi.

    Kuressaarelaisilla on vähän hulppeammat vessat :D

Jepulis jee, sitten matkasimme Kuressaaresta Viljandiin. Viljandissa olimme kaksi yötä ja saimme kokea, miten Virossa vietetään itsenäisyyspäivää. Tunnelma oli erilainen kuin Suomessa. Johtunee varmaan säästä ja vuoden ajasta. Ilma oli tosi keväinen ja vaikutti siltä, että kaikki perheet olivat iltapäiväkävelyllä ja tulivat kuuntelemaan ulkoilmakonserttia. Mekin vietimme koko päivän ulkona ja nautimme Viljandin nähtävytyksistä.

 

 Huikeet maisemat.

Riippusilta. Aika päheetä, eiks jeh? Teakin uskaltautui kulkemaan sillan toiseen päähän ja vielä takaisinkin kun kerroin, että siellä on geokatkö. Ja kyllä vain, löysimme kätkön.

 "Olen jumalatar-Arska Ammm"      Lippuja liehui joka nurkan takana.

Semmonen matka meillä oli. Mitä opimme?  Kannattaa kantaa reppuja niin, että niskat menevät  hajalle, bussiaikatauluja ei kannata selvittää, vaan mututuntumalla on ihan hyvä odotella seuraavaa bussia ja töötukassa ei aiheuta minkään sortin naurureaktiota nimeltämainitesemattomissa henkilöissä.

Töötukassa kuittaa