Hämmästyttää kummastuttaa vol. 3

Ystävänpäivänä osallistuimme Tartossa järjestettävään Intellektika – messuun, jossa tapahtumaan osallistuvat nuoret saivat tutustua eri kouluihin ja koulutusohjelmiin. Tapahtuma muistutti Studia – messuja. Luonteeltaan messut olivat kuitenkin pienemmät ja paikan päällä sai nauttia monimuotoisista esityksistä, esimerkiksi Tiedekeskus Ahhaa esitteli taitojaan tekemällä erilaisia kokeita.

Mitäs kummaa me suomalaiset sitten teimme? Olimme Nuorisokeskus -pisteellä, jossa paikalliset nuorisotilat esittelivät toimintaansa. Kojullamme hämmensimme tulevia ihmisiä puhumalla heille englantia ja omintakeista viroamme. Päivä osoittautui loistavaksi tilaisuudeksi seurata ihmisten reaktioita, kun puhuimme heille englanniksi. Tällä kertaa vuoromme ei ollut kummastella paikallisia tapoja, vaan hämmentää virolaisia.

Lille Majan tavoite Intelektikaan osallistumisessa oli kertoa nuorisokeskuksen toiminnasta nuorille ja näin ollen saada lisää nuoria osallistumaan Lillen toimintaan. Kojullamme nuorilla oli tilaisuus paistaa itselleen lettuja, hengailla, taitella paperikasseja sekä pelata pöytäjalista. Lettujen paistaminen oli menestys. ”Kas sa tahad tulla pannkookke valmistama? See on tasuta.” Ilmaiset letut tekivät kauppansa.

Markkinointipisteellemme tulevat ihmiset reagoivat eritavoilla meihin. Osa nuorista suhtautui englanniksi puhumiseen olan kohautuksella ja vaihtoi kielen sujuvasti englantiin. Usein meille sateli kysymyksiä: mitä teemme täällä, miksi tulimme Viroon, mitä pidämme Virosta ja onko suomen- ja viron kieli samanlaisia. Jotkut nuoret ja aikuiset puolestaan hämmentyivät siitä, että heidän viroksi sanomaan kysymykseen vastataankin englanniksi. Sitten oli myös niitä, joiden kanssa letunpaistaminen tapahtui molemmille kulttuureille tyypillisessä hiljaisuudessa. Jos juttu ei kulje, tuijotetaan sitten yhdessä paistuvaa lettua.

Messuilla emme suinkaan hengailleet koko päivää omalla kojullamme, vaan lähdimme kiertelemään ja tutkimaan, mitä muilla pisteillä on tarjottavana. Pian taskuun eksyi karkkeja, kyniä, esitteitä ja korvatulpat. Hauskin paikka oli varmaan paikallisia lauta- ja korttipelejä esittelevä koju. Pisteellä oli mahdollisuus päästä pelailemaan pelejä, ja emmehän me tietenkään voineet vastustaa kiusausta.

Ehdottomasti mielenkiintoisinta oli seurata muita kojunpitäjiä. Jotkut istuivat tylsistyneen näköisinä tai juttelivat vain keskenään. Ei näyttänyt kovin houkuttelevalta mennä juttelemaan tuollaisille tyypeille. Ajattelin, etteivät he ole selvästikään tulleet oikealla asenteella tapahtumaan. Sitten oli myös niitä, jotka tulivat juttelemaan innoissaan viroksi, mutta käytös muuttuikin, kun rääkimme englantia. Peukun nostoni niille markkinoijille, jotka jaksoivat vastata uteliaisiin kysymyksiini ja vielä tarkistaa tarjoaako heidän koulunsa englanninkielistä opetusta.

Kierrellessä muita kojuja ei voinut välttyä huvittavilta tilanteilta. Olihan se vähän hupsua kysellä ensin kaikenlaista ja lopuksi vastata, että ei mua kiinnosta tähän kouluun tulla opiskelemaan, kun opiskelen jo Suomessa. Minusta oli kuitenkin niin hauskaa mennä kysymään esitteitä tai ihan van mielenkiinnosta kysyä miksi tätä ja tätä alaa kannattaa opiskella…. Taaaai halusin vain karkkeja.

Kierteleminen oli joka tapauksessa ihan kannattavaa ja opettavaistakin: millainen vastaanotto tuntuu mukavalta, miten kannattaa markkinoida ja kuinka paljon tärkeämpää on se miten sanoo kuin se mitä sanoo. Hyvä esimerkki tästä oli koju, jossa markkinoitiin au pairiksi lähtemistä ulkomaille. Kaksi naista istui penkeillään ja menin kysymään heiltä puhuvatko he englantia. Toinen naisista sanoi jotain epämääräistä ja toinen oli yhtä kysymysmerkkiä. Pian toinen naisista selittikin ystävälleen, että kysyin räägit sa inglise keelt. Tilanne muuttui oudoksi, kun toinen naisista ei puhunut englantia ja toinen oli selvästikin haluton puhumaan. Sain ongittua tietooni, että englantia puhuva nainen oli ollut Amerikoissa au pairina. Naisten kylmä käytös ei houkutellut jäämään utelemaan enempää työskentelystä ulkomailla. Kummallista, että ulkomailla työskentelyä markkinoivat henkilöt, jotka eivät puhu englantia tai ei edes yritä.

Päivämme Intellektikassa huipentui mainioihin tanssi esityksiin ja tietysti oman kojumme siivoamiseen. Päivä oli onnistunut ja tavoite hämmentämisestä ja hämmentymisestä täyttyi. Nyt jäämme odottelemaan, mitkä kasvot saamme nähdä uudelleen Lille Majassa.