Kuidas läheb ?

..Hästi ! sanoisin minä.

Eli siis hyvin menee suomeksin sanottuna. Hieman on arki tullut vastaan. Alkaa alkuhuuma työstäkin jo katoamaan ja kiirus suunnittelussa jne on iskeny vasten kasvoja. En siis ollenkaan sano et en tykkää työstä, mut tiiätte varmaan sen alun hurman kun kaikki on niin uutta. Ihmiset, paikat, toiminnat, tilat jne. Ja sit kun niihin tottuu ja rutiinit astuu kuvioon. Kuten joka viikkoinen kerhojen ja suomen tuntien suunnittelu sekä mainostaminen.

Mainoksien suunnittelua ja tekoa

Mitäs muuta onkaan tapahtunut kuin töitä.. Noh, viime viikolla meitin asunnosta lähti kaksi espanjalaista kämppistä ja jätti pienen aukon tähän kämppään. Ollaan nyt siis kolmestaan asusteltu D:n ja Arielan kanssa. Katsotaan jos saadaan lähiaikoina uusia asukkaita, se olisikin hauskaa : )

Valmiita mainoskuvia

Tyttöjen lähdön takia pidettiin Hampurilais-pileet ! Kutsuttiin kaikki tytöt nyyttärimeiningillä tekemään hampurilaisia ja viettämään aikaa. Oli kyllä hauska, maistuva ja hyvä idea ! P ja V teki karamellisoituja sipuleita ja ranskalaisia. Oi voi, kuulkaas kun oli hyvää.. Muistelen lämmöllä ja kuola poskella edelleen.

Toinen kiva havainto ruuasta oli, se kun käytiin maanantaina onnistuneiden ohjauksien jälkeen naapurissa sijaitsevassa sandwich-paikassa syömässä. Meikät löi ällikällä hinta. Yksi iso "patonki", jonka väliin sai jonkin lihan (tai kasvistäytteen of course), parit kastikket ja kaikkea mitä tarjolla oli, niin makso alle 3 euroa. Ja eniten mua ilahdutti, että kahvila-kahvi maksoi 0,99. WOOT. oon ihan rakastunut. Eli siis tämä paikka on kuin meidän tuntemamme Subi. Tämä Viron versio on vaan nimeltään Metro. Jonka nerokkuuden tajusin vasta seuraavana päivänä..... Taitaa tää tukan blondaus menny jo aivoihin (mihin aivoihin...?).

Käytiin totta kai kyseisessä paikassa syömässä myös D:n ja Arielan kanssa töitten jälkeen perjantaina. Oltiin todellakin se ansaittu n. 5 tunnin mainosten maalauksen jälkeen. Ja meillä ei ollu aikaa tehä ruokaa, koska meitin yks työkaveri K oli kutsunu meitit sen luo "girls night out"-iltaa viettämään. Hih hii !

Perjantai siis meni eka K:n luona snäcksien ja muutaman juoman kera. Siitä sitten jatkettiin Tarton yöelämään vol 2. Käytiin sellasessa tosi kivassa pubissa, jonka nimi oli naivee tms. se lausuttiin kuten englannin sana naive. Siel oli ihanasti erilaisia maalauksia seinällä ja ne kuulemma vaihtuu siellä. Olis siistiä saada joskus omat työtkin tollein esille.... Illalla käytiin myös parissa muussa pubissa, mut ei niissä kauaa viihytty. Toinen oli tupaten täynnä (sama missä oltiin V:n ja P:N kanssa sillo aikoja sitte) ja se toinen oli just menossa kiinni. Mut oli kyllä hauskaa ja oltiin todella ilosia, että K pyysi meitä luokseen viettään iltaa, toivottavasti joskus uudestaankin lähettäis !

Voitte arvata, että kyllä meikä tykkäsin kyseisestä juomasta.. hih ! 

Viime sunnuntaina käytiin Tarton Prismassa. Siel oli vaikka ja mitä Rainbown tuotteita. Salmiakkiakin löydettiin ! : DD Mut ei ollu kuitenkaan kovin erikoinen. Samanlainen, mut kuitenkin erilainen. Ilta kuitenkin pelastu sillä, että D pyysi meitä myöhäselle dinnerille sen kavereitten kanssa. Oli kyl kiva tavata uusia ihmisiä : )

jotain randomkuvaa piristämään postausta, he he

Eli tosi jees menee, vaikka välillä ohjaukset tai suunnitelmat hieman ressaa. Paljon olis suunnitelmia ja ideoita, mitä haluais tehä ja nyt ollaan havahduttu siihen, että kohta on kuukaus menny ja ei ees olla paljoa keretty tekeen ! Apua, aika loppuu kesken. Pitää alkaa ottaa enemmän irti viikonlopuista, tyyliin lähtee reissaamaan ja käydä museoissa sekä muutenkin pyöriä kaupungilla. Tää asuntolan huone on tullu hitusen liian tutuks.. :: D

No mutta mikäs olikaan se päätarkoitus täällä...

...no työhän se !

Nyt ajattelin kertoo hieman meidän työstä täällä Lille majassa. Koska työ täällä on SE syy miksi me täällä ollaan, hehe ! : D

Elikkä, pääasiassa työskennellään Lille majan nuortenhuoneessa (noortetoa), eli siis sellasessa tilassa, joka on auki 14-19 ja sinne saa tulla hengailemaan, pelaamaan ja tekemään kaikkea kivaa ! Eli ihan kuten nuorisotaloilla Suomessakin on omat avoimet tilat. Lille maja on siis nuorisotalo, joka keskittyy luovaan toimintaan.

Tän tilan lisäksi Lille majalla toimii erilaisia ryhmiä, kuten tanssiryhmiä, taideryhmiä sekä teatteriryhmiä. Ne sitten harjottelee tai mitä ikinä sitten tekevätkään niin eri huoneissa eri puolilla Lille majaa. Sieltä siis löytyy taidehuonetta, saleja, joissa on peiliseinät ymsyms.

Nuortenhuoneen yhteydessä on keittiö ja toinen erillinen huone, missä yleensä teatteriporukat kokoontuu. Lille majalla on erilaisia kouluyhteistöitäkin, mut en oo oikein viel tajunnu, et onko ne sitten ryhmäyttämistä vai mitä toimintaa. Lille maja on auki ma-la ja katotaan jos päästäs joku kerta kattomaan menoa myös lauantaisin. Silloin kuulemma on useesti synttäreitä järjestetty. Käsitääkseni siis joku voi vuokrata tilaa synttäreitään varten.

Me saatiin alussa melko vapaasti ehdottaa ideoita ja juttuja mitä haluttais tehä. Meillä oli suunnitelmissa jotain teatteri- ja taidejuttua. Suomen kielen tunnit tuli sit siin sivussa, koska kämppiksemme D opettaa italiaa Lille majalla.

Pääasiassa me siis hengaillaan nuortenhuoneella ja odotetaan nuoria/lapsia, joille keksiä tekemistä. Meitin työtunnit koostuu siitä 14-19 välisestä ajasta, mut esim. tiistaisin me mennää jo klo 13 kokouksen takia ja päästään jo 18 kotia, kun D:llä alkaa sillo italian tunnit.

Meitin vastuulla on siis maanantaisin 14-18 kunstiklubi eli taidekerho. Siitä meikä on päävastuussa ja oon suunnitellu kaikenlaista maalaamisesta askarteluun. Sitten vielä maanantaisin on 18-19 suomenkielen tunnit, jonka ryhmä on enimäkseen aikuisia ja nuoria.

Torstaisin sitten 16-17 on dramaclub eli näytelmäkerho, jota meitin ohjaaja Auli on vetänyt, mut luovutti nyt meille vetovastuun. Ariela on tästä päävastuussa ja meikä sitten apuohjaajana (ja meikä sit hieman enemmän keskittyy puvustukseen ja lavastukseen). Ryhmän kanssa tehdään siis prokkiksena näytelmää teatterifestivaaleille.

Näitten "kerhojen" lisäks meitin vastuulla on toiminnan mainostaminen ja sitten ollaan tehty erilaisia hanttihommia, kuten siivottu ja tehty mainoksia muuaallekin kuin vain meitin omaan toimintaan.

Keskiviikkosin ollaan sitten myös oltu mukana D:n pitämässä kokkikerhossa. Sekin ollut kyllä hauskaa puuhaa ! : )

-Tea

Hämmästyttää kummastuttaa vol. 1

Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

Virossa aina jogurtti ja maito myydään muovipussissa. Kun pussi on avattu, sitä ei voi sulkea.

Virossa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa kaupassa kulkijaa.

Vanhuksilla on paljon ryppyjä ja nuorilla pareilla vauvoja. Kaduilla he laahustavat joka paikoissa.

Tartossa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa kaduilla kulkevaa.

Opiskelijoiden asuntolasta ei pääse ulos ilman avainta. Lukkojärjestelyitä vaihtelevat. Eivät varmaan koskaan valmihiksi niitä saa. 

Asuntolassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa hädässä olijaa.

Matkalainen käy kauppaan jotain hyvää ostaakseen. Jokaiselta hyllyltä löytyy herkku rusinalla.

Kaupoissa monta on ihmeellistä aisaa. Se hämmästyttää kummastuttaa herkkuhyllyllä olijaa.

Mitenköhän lapsia opetetaan sanomaan kiitos ja anteeksi? Ei ole tarpeen nöyristellä, jos toista tönäisee. 

 Käytöstavoissa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa kumoon tuupittua kulkijaa.

Matkalaiset asuvat Suomessa. Asuntoa ja ruokaa ei saa halvalla. Nyt opiskelijat saavat purjehtia Viron halpaan maailmaan.

Virossa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä opiskelijaa.

Tartu Mänguasjamuuseum

Tarton vanhassa kaupungissa sijaitseva lelumuseo lupaa viedä aikuiset takaisin lapsuuden valoisiin päiviin sekä tarjota lapsille jännittävää katsottavaa ja puuhattavaa. Museossa on esillä leluja, joilla lapset ovat leikkineet kautta aikojen. Lisäksi näytteillä on muun muassa eri kansojen matkamuistonukkeja. Avoinna on myös leikki- ja askarteluhuone. Vuodesta 2010 alkaen lelumuseon yhteyteen on kuulunut teatteritalo Teatteri Kodu. Kaksi suomalaista tytönhupakkoa päättää testata pitävätkö väittämät paikkansa.

Tiskin takana oleva nainen katsoo meitä odottavaisena. Englanniksi selitän, että haluaisimme kaksi lippua Tarton lelumuseoon opiskelijahinnalla. Näytämme opiskelijakorttejamme. Nainen ei edes vilkaise korttiani. Ehkäpä hän on tottunut siihen, että Tartossa vilisee paljon opiskelijoita. Emme kuitenkaan tunnu olevan aivan kohderyhmän asiakkaita, sillä jokainen muu museon vierailija on suunnilleen viisivuotias lapsi vanhempiensa kanssa.

 

Näyttely alkaa vanhoista perinteisistä leluista. Esillä vitriineissä on posliininukkeja, veistettyjä puueläimiä, vanhoja lautapelejä, pulmapelejä, autoja, nalleja… Näyttely on jaettu eri huoneisiin. Jokaisessa huoneessa on oma teemansa. Seiniltä ja laminoiduilta lappusilta voi lukea tarkempaa tietoa lelujen historiasta. Löytyypä historiikkia kirjoitettuna myös suomeksi.

Museossa vierailevat suomalaistähtöset yrittävät imeä kaiken mahdollisen informaation ympäriltään. Jokainen lippulappunen luetaan, pulmapelejä ratkotaan, vitriini tarkastetaan ja laatikko avataan. Aina, kun eteen tulee tuttu lelu, innosta hihkutaan ja omia muistoja jaetaan. ”Kato tuolla on Pokemoneja!” ”Aaaa, mä niiii muistan, ku halusin oma nukkekodin.” ”Mulla oli tollane nukke pienenä, ja sit mä purin sen käden rikki.”

Kiertely vitriinien seassa alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää museoseikkailijoita. Vaikka lelut ovat edelleen mielenkiintoisia, jokaista yksityiskohtaa ei jäädä päivittelemään. Luettu tekstikin alkaa valua toisesta korvasta ulos: blaa tässä museossa blaa blaa blaa vanha blaa piippu blaa...

Kun lelumuseo on melkein kierretty, päätämme kurkata, mitä leikkihuone pitää sisällään. Se piristää kummasti lapsenmielisiä. Kengät otetaan pois ja testailemaan pääsee nukkekoteja, keinuhevosia, junaratoja, pikkukeittiötä ja PRINSESSA-ASUJA. ”Jos olisin hieman pienempi (päiväkoti-ikäisen kokoinen), mahtuisin varmasti tuohon Lumikki - mekkoon.” Aikuiset kikattelevat huivien ja hattujen äärellä kuin pikkutytöt konsanaan. Emme varmasti herätä huomiota muissa kävijöissä.

Lapsi on terve, kun se leikkii...

Kun olemme varmoja siitä, että olemme varmasti tehneet lähtemättömän vaikutuksen muihin leikkihuoneessa olijoihin. Suuntaamme teatteritalo Teatteri Koduun. Lelumuseon lipulla pääsemme nauttimaan myös nukketeatterin näyttelystä.

Kierroksemme teatteritalossa on huomattavasti nopeampi kuin lelumuseossa. Nopeudella ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta siihen, miten käyttäydymme. Kun lapsenmielisyyden on kerran päästänyt valloilleen, sitä on vaikea hillitä. Teatteritalossa pääsemme kokeilemaan varjoteatteria, käsinukkeja ja marionetteja."Hihiii, näkyyks nää nyt kunnolla?"

...ja sairas, kun ei osaa lopettaa

Tea on myös innoissaan siitä, ettei hänen tarvitse kumartua oviaukoissa. Aukot ovat 160 cm pitkiä. Teatteritalo suositteleekin (käskee) käyttämään raksakypärää, jos on pidempi. ”En mä mitään kypärää tarvii. Sitä paitsi mulla on tää nuttura.”

Kolmituntisen museoseikkailun jälkeen neidit saavat tarpeekseen lelujen ja ihmisten hauskuttamisen maailmasta. No, pitikö väittämä aikuisten viemisestä takaisin lapsuuden valoisiin päiviin paikkansa? Sen saat ihan itse päätellä.

Kuvia kuvia teille tarjoan ma !

Ei olis pitäny ostaa kaupasta kuivattuja ananaksia, koska nyt istun tässä koneella ja ne on tossa vieressä jajajajaja apua. Ne on liian hyviä...

Mutta asiaan !  Tänään on lauantai ja Ariela on lenkillä täl hetkellä ja itse istun koneella ja harkitsen meikkaamista ja muutenkin pukemista. Mietin, että lähtisin keskustaan etsimään uutta reppua itselleni. Ja vähän muutakin tarpeellista. Meidän piti alkuun lähtee tänää käymään lelumuseossa, mut sitten kämppis D kyseli, et oltaisko kiinnostuttu jostaan hiking-reissusta (ei kuulemma mitän extremeä), mut en tiiä onko sekään nyt järjestymässä, koska D:kin oli hieman epävarma asiasta. Noh, jos se ei onnaa, ni mennää varmaan huomenna käymään siel lelumuseossa. Kerrotaan siitä sit enemmän, kuhan vaan saadaan aikaseks käydä siel.

Tämä viikko on nyt menny melko peruskaavalla. Aamupäivät ollaan vietetty kämpällä tai ulkona ja sitten 14-19 Lille majalla nuorten huoneella työskennellen. Eilen päästiin kyllä hieman aikaisemmin. Lille majalle tuli joku luokka, tekemään.... jotain. : D Ei ihan saatu selvää, et onko ne ryhmäytymässä vai mitä. Meille ei oltu sanottu mitän, ettei välttis tartte tulla töihin, koska nuorten huone oli oikeastaan kiinni. Mutta onneksi mentiin, koska työntekijät aikoivat tehdä nuorille suomalaista pannukakkua ja halusivat meidän apua. Noh, onneksi Ariela oli tehny aikasemmin, meikä vaan törttöili siinä sivussa. Ja hyväähän siitä tuli ! (ei tullu pannukakkua, hehehehehehehehohohohohohohöhöhöhöhö, okei..nyt loppu.)

Torstai aamupäiväkin oli hieman erilaisempi, kun käytiin testaamassa yksi paikallinen uimahalli, Aura Veekeskus. Siellä on uima-altaat, vesipuisto sekä spa/kylpylä jutsku. Tällä kertaa käytiin vain uima-altailla. Mutta sinne Health Clubiin on pakko mennä, koska siellä oli (suoraan lainattu nettisivuilta) "different saunas (steam, aroma and Finnish)". Ja meikä oli heti kun luin tästä nettisivuilta, et "ARIELA NIILLÄ ON HÖYRYSAUNA!!!" Tykkään eniten höyrysaunasta, koska en oo mikän kova saunomaan, enkä pidä liian kovista löylyistä. Mut, kyllä toi aromakin kuulostaa hyvältä.. Oli se sitten mitä olikaan. 
Uimahalli oli kiva, vaikka tulikin lopuks tosi kiire itelläni, kun mentiin sieltä sit suoraan töihin, ni piti laittaa meikit ja tukka.. ens kerralla pitää kattoo aikaa vähän paremmin.. : D

Ja toinen aamupäivä oli kans hieman erilaisempi, kun saatiin ittemme pihalle ihanalla säällä kuvailemaan ennen töitä. Oltiin joku tunti pihalla ja huomasin, et hui kun on kylmä ! Ja nyt mua harmittaa, kun olin tyhmä ja aliarvioin Tarton säät. Ajattelin Mikkelissä, et pärjään kyl sormikkailla, et ei Virossa kuitenkiaan tuu oleen niin kylmä. Ja tyhmänä jätin ihanat uudet, äitin tekemät lapaset Suomeen. Jouduin täältä ostaan uudet, kun sormet oli ihan jäässä : <

No joo, jos vaikka näyttäsin vähän kuvia tältä meitin reissulta !

Ariela välttis halus ottaa musta kuvan tossa raamissa (Rekoja Platsilla tämä siis)
ja hui kamala kun se oli korkealla ja liukas !

Halusin et Ariela auttaa mut ales tuolta, mut se vaan kuvas mua, keskellä mun hätää..

Suutelevat opiskelijat patsas Raekoja Platsilla

Street artia ! JJEJEE

Joku muistomerkki? 

Lisää sreet artia ! Tää kettu oli tollasen pyöreän tornin tms. ympärillä, ihana !

Pitihän sitä lapselliseks heittäytyä !
Ariela: "mä haluun ottaa susta kuvan jossain noissa laitteissa, kun sulla on toi keltanen pipo !"

Taas joku muistomerkki. Tää oli joku tiedetyyppi? 

Rakkauslukkoja ! Näitä oli tollasessa näköala"tornissa", en tiiä miten sitä kuvaisin. Siitä tuli mieleen et, se oli pariskuntien suosiossa, koska noita lukkoja oli enemmänkin tossa kaiteessa ja maassa muovisia ruusun terälehtiä ja paperisydämiä. Hyi ku ällöttävä paikka, mut toisaalta ihan hauska : D

Tässä jonkinmoista kuvaa tuosta "tornista". Tossa meni kiertävät rappuset tonne ylös. 

Vieressä oli kirkkomuseo, taisi olla Tartu Dome Cathetdral. 

Tuonne torneihin joskus on ainakin päässyt yleisökin. Näin käsitin asian.

Yliopiston perustajan muistomerkki?
Oon tosi huono lukemaan infolätkiä, joten multa on turha hakea syväanalyysiä nähtävyyksistä.
Ellei ne liity johonkin mua enemmän kiinnostavaan.

Lopuksi sitten kuvatodiste, et ollaan tehty myös töitä ! Heheheh !

Nyt vois riittää nää kuvat, joskus tulee Mamkin naamakirjaan ja omaan naamakirjaan kuvia, et pääsette sitte näkeen loputtomasti IHANIA KUVIA FUN FUN FUN.

Heipodei !

-Tea

Päivä ilman hanavettä

Vaimennan herätyskellon äänen. Kello on vasta yhdeksän. Vedän peittoa korvilleni, kunnes muistan, että olen luvannut ulkoiluttaa uusia tossujani. En ole aamuihminen, mutta lenkki uudessa ympäristössä kuulostaa innostavalta. Löytäisinköhän jotain hauskaa?

Tea nukkuu vielä, tai yrittää nukkua. Puen kimpsut ja kampsut päälleni pikaisesti. Yritän toimia mahdollisimman hiljaa, mutta eihän se tietenkään juuri tänään onnistu. Haparoin tavaroitten kanssa ja tiputtelen niitä kädestäni. Olisi kannattanut katsoa tavarat illalla valmiiksi.

Suuntaan kulkuni tavallisille aamurutiineille. Kaikki tuntuu sujuvan normaalisti ja ilman mitään hämminkiä, kunnes… havahdun aamuhorteestani ja tajuan, ettei hanasta tule vettä. Tuijotan hanaa ja minusta tuntuu, että minun pitäisi tajuta jotain… Kierrän kämpän kaikki hanat ja varmistan, etten vain tee mitään pikaisia johtopäätöksiä. Hehe, johtopäätöksiä: päätöksiä tuleeko johdosta vettä.

Kun olen varma, ettei mistään tule vettä, tajuan, miksi hanan tuijottelu tuntui tärkeältä. Ariela menee lenkille = Ariela on hikinen. Ariela avaa hanan, josta ei tule vettä= Ariela on edelleen hikinen = ensimmäisellä suomen kielen tunnilla, jolla kuuluisi tehdä vaikutus, on haiseva ohjaaja!

Päätän jostain kumman syystä olla menemättä lenkille. Mitä tästä opimme, ei kannata mennä lenkille ja olla aktiivinen aamuvirkku. Fiksu ihminen saattaisi lähteä lenkkeilyn sijaan rauhalliselle kävelylle. No, minä en ole fiksu. Valitsen mököttämisen.

Seuraani liittyy myös Tea. Yhdessä valitamme huonoa kohtaloamme ja sokeita silmiämme. Miksi emme huomanneet alakerran seinään liimattua lappua putkitöistä?

Koska putkitöiden kestosta ei ole tietoa, toiveikkaina odotamme, jos ehtisimme saada vedet takaisin ennen töihin lähtöä. Raahaamme aamupalan huoneeseemme, jotta voimme ikkunasta seurata, koneitten puuhailua. Nenä kiinni ikkunassa tuijotan hölmönä paikoillaan seisovaa kaivuria. Olen varma, että tuijotukseni nopeuttaa töitten etenemistä.

Koko aamun istun ikkunan edessä. Olen laiskalla tuulella. En jaksa tarttua edes kannettavaa. Tuijottelen ohikulkevia ihmisiä. Heillä ei ole hajuakaan siitä, että joku katselee heitä: koululaiset kävelevät parijonossa minne lie, putiikin omistaja kaivaa myymälän avaimen seinässä olevasta luukusta, koiran ulkoiluttaja vetää koiraa perässään. Yllättävän nopeasti sitä ihminen saa aikansa kulumaan, tekemättä ei mitään.

Vedet eivät ehdi palata ennen töihin lähtöä. Töihin lähtee kaksi mutisevaa neitiä. Onneksi aurinko sentään paistaa. 

Töissä Tea ja minä viimeistelemme omatekemän korttipelimme sekä valmistaudumme suomentunteja varten. Aamupäivän ”vesiongelma” on helppo unohtaa, kun ajateltavana on, miten selittää virolaisille englanniksi kuinka puhua suomea. Kielen opettaminen tuntuu isolta vastuulta. Saankin loistoajatuksen: Tunnilla voisin kiven kovaa väittää, että Head päeva jätku! sanotaan suomeksi Päätön jätkä!… Ajattelen kuitenkin pitää ”loisto” ajatukseni ihan vain omana tietonani ja tyydyn lauseeseen: Hyvää päivän jatkoa.

Kun saamme Tean kanssa suomentunnin päätökseen, raahaudumme kämpille ja toivomme, että hanoista saa vettä. Aina ei saa, mitä toivoo. Joudumme toteamaan, ettei vettä tule. Sillä aikaa, kun minä aloittelen ruoan tekoa, Tea kipittää kauppaan hakemaan vettä. Jostakinhan tähän huusholliin on vettä saatava.

Illalla odottelemme ja odottelemme, milloin vedet palaavat. Yhdentoista aikoihin hanasta juoksee vettä, joka on sen väristä, etten ihan heti menisi sitä juomaan. No, pääasia, että sitä vettä tulee. Päätän painua pehkuihin. Tälle päivälle on jo ihan tarpeeksi vahdattu hanoja.

-Ariela