Tartu Mänguasjamuuseum

Tarton vanhassa kaupungissa sijaitseva lelumuseo lupaa viedä aikuiset takaisin lapsuuden valoisiin päiviin sekä tarjota lapsille jännittävää katsottavaa ja puuhattavaa. Museossa on esillä leluja, joilla lapset ovat leikkineet kautta aikojen. Lisäksi näytteillä on muun muassa eri kansojen matkamuistonukkeja. Avoinna on myös leikki- ja askarteluhuone. Vuodesta 2010 alkaen lelumuseon yhteyteen on kuulunut teatteritalo Teatteri Kodu. Kaksi suomalaista tytönhupakkoa päättää testata pitävätkö väittämät paikkansa.

Tiskin takana oleva nainen katsoo meitä odottavaisena. Englanniksi selitän, että haluaisimme kaksi lippua Tarton lelumuseoon opiskelijahinnalla. Näytämme opiskelijakorttejamme. Nainen ei edes vilkaise korttiani. Ehkäpä hän on tottunut siihen, että Tartossa vilisee paljon opiskelijoita. Emme kuitenkaan tunnu olevan aivan kohderyhmän asiakkaita, sillä jokainen muu museon vierailija on suunnilleen viisivuotias lapsi vanhempiensa kanssa.

 

Näyttely alkaa vanhoista perinteisistä leluista. Esillä vitriineissä on posliininukkeja, veistettyjä puueläimiä, vanhoja lautapelejä, pulmapelejä, autoja, nalleja… Näyttely on jaettu eri huoneisiin. Jokaisessa huoneessa on oma teemansa. Seiniltä ja laminoiduilta lappusilta voi lukea tarkempaa tietoa lelujen historiasta. Löytyypä historiikkia kirjoitettuna myös suomeksi.

Museossa vierailevat suomalaistähtöset yrittävät imeä kaiken mahdollisen informaation ympäriltään. Jokainen lippulappunen luetaan, pulmapelejä ratkotaan, vitriini tarkastetaan ja laatikko avataan. Aina, kun eteen tulee tuttu lelu, innosta hihkutaan ja omia muistoja jaetaan. ”Kato tuolla on Pokemoneja!” ”Aaaa, mä niiii muistan, ku halusin oma nukkekodin.” ”Mulla oli tollane nukke pienenä, ja sit mä purin sen käden rikki.”

Kiertely vitriinien seassa alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää museoseikkailijoita. Vaikka lelut ovat edelleen mielenkiintoisia, jokaista yksityiskohtaa ei jäädä päivittelemään. Luettu tekstikin alkaa valua toisesta korvasta ulos: blaa tässä museossa blaa blaa blaa vanha blaa piippu blaa...

Kun lelumuseo on melkein kierretty, päätämme kurkata, mitä leikkihuone pitää sisällään. Se piristää kummasti lapsenmielisiä. Kengät otetaan pois ja testailemaan pääsee nukkekoteja, keinuhevosia, junaratoja, pikkukeittiötä ja PRINSESSA-ASUJA. ”Jos olisin hieman pienempi (päiväkoti-ikäisen kokoinen), mahtuisin varmasti tuohon Lumikki - mekkoon.” Aikuiset kikattelevat huivien ja hattujen äärellä kuin pikkutytöt konsanaan. Emme varmasti herätä huomiota muissa kävijöissä.

Lapsi on terve, kun se leikkii...

Kun olemme varmoja siitä, että olemme varmasti tehneet lähtemättömän vaikutuksen muihin leikkihuoneessa olijoihin. Suuntaamme teatteritalo Teatteri Koduun. Lelumuseon lipulla pääsemme nauttimaan myös nukketeatterin näyttelystä.

Kierroksemme teatteritalossa on huomattavasti nopeampi kuin lelumuseossa. Nopeudella ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta siihen, miten käyttäydymme. Kun lapsenmielisyyden on kerran päästänyt valloilleen, sitä on vaikea hillitä. Teatteritalossa pääsemme kokeilemaan varjoteatteria, käsinukkeja ja marionetteja."Hihiii, näkyyks nää nyt kunnolla?"

...ja sairas, kun ei osaa lopettaa

Tea on myös innoissaan siitä, ettei hänen tarvitse kumartua oviaukoissa. Aukot ovat 160 cm pitkiä. Teatteritalo suositteleekin (käskee) käyttämään raksakypärää, jos on pidempi. ”En mä mitään kypärää tarvii. Sitä paitsi mulla on tää nuttura.”

Kolmituntisen museoseikkailun jälkeen neidit saavat tarpeekseen lelujen ja ihmisten hauskuttamisen maailmasta. No, pitikö väittämä aikuisten viemisestä takaisin lapsuuden valoisiin päiviin paikkansa? Sen saat ihan itse päätellä.